Harvoin tulee kokkailtua minkään reseptin mukaan, mutta tällä kertaa otin vinkkiä Yhteishyvän Ruokamaailma-lehdestä, jossa oli tämäntyylistä salaattia tehty. Tuossa kyllä vielä reilu viikko sitten povasin, etten hetkeen tule fetaa syömään, kun sitä tuli pari viikkoa sitten popsittua Arlan fetatapas-bloggarihaastekilpailun aikana ihan tarpeeksi vähälle aikaa. Mutta minkäs teet, kun feta on niin hyvää, ruokaa piti tehdä ja kaapissa sattui kaikki tarvittavat ainekset olemaan... :)

250 g farfelle-pastaa 
1 rkl sipulifondia
3/4 prk aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä
1 punasipuli
200 g fetajuustokuutioita
1 rs fetapurkin salad topping -seosta (pinjan- ja kurpitsansiemeniä ja karpaloa)
5 rkl akt:n basilikaöljyä
3 rkl omenaviinietikkaa
ripaus suolaa 
ripaus sokeria
mustapippuria rouhittuna
½ punttia persiljaa
kaveriksi pirkan valkosipuli-persilja crostineita
 
Keitä pasta kypsäksi sipulifondilla maustetussa vedessä. Laita tomaattipurkin öljyä kulhon pohjalle, lorauta joukkoon viinietikkaa, mausta suolalla, sokerilla ja pippurilla. Hienonna punasipuli ja sekoita se persiljan kanssa marinadin joukkoon. Anna levätä hetken, niin etikka kypsyttää sipulia. Hienonna aurinkokuivatut tomaatit ja sekoita marinadin joukkoon. Huuhtele pasta ja valuta se huolella. Sekoita pasta marinadin joukkoon. Sekoita joukkoon vielä fetakuutiot ja ripottele pinnalle ennen tarjoilua siemenseos. Anna maustua hetki jääkaapissa ennen tarjoilua, mutta hyvältä maistui haaleanakin. Salaatin kaverina kannattaa tarjota esim. crostineita, krutonkeja tai patonkia.
 
Hyvää ja maukasta, vaikkakin melkoisen öljyistä ja täyttävää. Tuossa ylhäällä on jo pienennetty marinadin määrää siitä, mitä itse käytin. Sekin oli jo reilusti pienennetty, sillä Yhteishyvän ohje oli alunperin 20 hengen annokselle juhlapöytään. Salaatti sopisikin varmasti mainiosti illanistujaisiin tai buffet-pöytään, näin iltaruokana ja evääksi tehtynä makuun saattaisi tympääntyä nopeasti. Jokainen voi säätää salaatin makua itselleen sopivaksi öljyn ja etikan suhdetta muuttamalla, esimerkiksi itse pidän enemmän hapoista, kuin öljyisyydestä. Ja liikaa happoa taas voi tasoittaa lisäämällä sokeria, jos niikseen tulee. Maistelu kannattaa!
 
Tuo kulho on muuten mummilta ja ukilta perinnöksi jäänyttä Arabian Kilta-sarjaa, kulho on ihana korvallinen ja tuo paljon muistoja mieleen. Näistä kulhoista (väreinä mm. keltainen, vihreä, sininen ja musta) syötiin mummolassa aina muroja. Ostin itselleni joululahjaksi Huuto.netistä joulukuussa neljä näitä kulhoja lisää, mutta siinäpä kävikin niin, että keramiikkamassan ja/tai lasitteen väri oli erilainen (johtunee eri painoerästä), mitä mulla ja uudet kulhot ovat lähinnä ruskeita. Eli ei mennyt ihan putkeen, mutta kaapista nekin kulhot vielä löytyvät. Ajattelin, että pitäisiköhän pistää ne eteenpäin myyntiin, kun haluan oikeita, enemmän mattamustia kuin sellaisia kiiltäviä tummanruskeita... Nämä kulhot on jotenkin niin kivoja, että kahden mustan ja kahden keltaisen lisäksi näitä pitää saada muutama lisää. Ei vaan oikein löydy, eli jos satut omistamaan ylimääräisiä, saa vinkkailla :)
 
 
Tämän kuvan löysin arkistosta, tässä on muistaakseni alkuvuodesta Vauvapaakarin blogiarvonnasta saatu voitto. Vauvapaakari mietti kovasti bloginimensä vaihtamista tuolloin, mutta onneksi hän ei sitä muuttanut :) Paketista paljastui aikamoisia ihanuuksia, eli joulukuusikoristepiparimuotti, puna-valkosävyisiä korkeita muffinivuokia, sokerimassaa, mariannerouhetta, tummaa ja valkoista leivontasuklaata. Kiitos paljon Vauvapaakarille palkinnosta! :)


Tämä kuva on myös odottanut hetken julkaisua. Sain tämän jutun sisältävän lehden kaveriltani, joka on töissä Valintatalossa. Hän oli bongannut henkilökuntalehdestä alkuvuodesta Cisionin suosituimpien ruokablogien listan ja toimitti minulle lehden muistoksi, kun blogini tuolta löytyy sijalta neljä :) Kiitos paljon, R!


Keittiövarustelu jatkui jo jouluna, kun sain entuudestaankin täyteen keittiööni kauan haaveilemani parilagrillin! Olen tosiaan jo monta vuotta haaveillut tämmöisestä, kun kerrostaloyksiöön ei voi esim. kaasugrilliä hankkia. Jossain vaiheessa kaupoista ei tainnut oikein näitä löytääkään, mutta Tefal by Jamie Oliver korjasi tämänkin puutteen joulumarkkinoille. Parilalla olen paistanut lähinnä panineita, leipiä ja joskus testannut jonkun lihapiirakan tai hampurilaisen tekemistä. Pihvit on siis vielä paistamatta, mutta jospa pian sekin asia korjaantuisi :) Miten te muut käytätte parilagrillejänne? Tässä kun niitä käyttömahdollisuuksiakin on useampia.


Nämä kauniit myllyt päätyivät kotiini myöskin jouluna. Toiseen myllyyn merisuolaa, toiseen mustapippuria. Myllyt koneistoineen ovat laadukkaat ja olleetkin kovassa käytössä koko kevään, paitsi suolamyllyä piti hetken tyhjennellä ja kuivatella, kun se lensi vahingossa tiskialtaaseen ja suola imaisi kaiken kosteuden itseensä... :) Onneksi pieni vahinko ei näyttänyt rikkovan laitetta! Oon kyllä sitä mieltä, että elämänlaatu paranee heti, kun on käytössä kunnon välineet suolan ja pippurin hienontamiseen. Onhan ne kuitenkin kaksi sellaista asiaa, joita ilman ei elämää ei varmaan olisi. Tai jos olisi, se olisi huomattavasti mauttomampaa! Suola ja pippuri ovatkin käytetyimmät mausteet keittiössäni.